maanantai 29. elokuuta 2016

Customperhovapoja



Tänä kesänä valmistui pari perhovapaa hyvälle ystävälleni Artulle. Artun nurkissa oli pyörinyt jo vuosia pari osittain keskeneräistäkin perhovapaa joille päätettiin tehdä jotain. Vavat ovat lasikuituisia Hardyn konserniin kuuluvan Fibatuben aihioita. Pitempi 10´6´´ vapa oli jäänyt jossain vaiheessa kesken (edelliseltä omistajaltaan) ja vaati siis täyden uudelleenrakentamisen. Pienempään ehkä 3-4 luokkaiseen vapaan Arttu halusi vaihdettavan kahvan sekä kelakiinnikkeen. Sain projektiin täydet valtuudet tehdä mitä parhaaksi näen, joten lisäsin hieman yksilöllisyyttä kaupaankin.Seuraavassa hieman kuvia projektin vaiheista ja valmiista vavoista.



Keskeneräisestä vavasta purkasin kaikki tehdyt sidokset mutta kahva ja kelakiinnike saivat jäädä. Vuosien varastoinnissa tyven aihioon oli ilmestynyt kolhuja ja naarmuja jotka hioin tasaisiksi ja lakkasin uudestaan.


Pienemmästä vavasta irroitin kahvan ja kelakiinnikkeen kiehuvalla vedellä. Hieman hankala ja aikaavievä prosessi jossa kelakiinnike lähti ehjänä irti mutta korkkinen kahva lähti vain palasina.





 Uudet gunsmoke-väriset yksijalkaiset renkaat paikoilleen ja liitosholkit vahvistettiin hieman koristeellisemmin sidoksin.


 Vaparenkaat paikoillaan ja lakattuina kuivumassa (n 6h) pyörittimessä.


 Pitemmän vavan koristelu muodostumassa lanka kerrallaan.



Valmiiksi lakattuja koristesidoksia. Pyydän anteeksi pölyä ja kissankarvoja kuvissa...


Pienemmän vavan kahvan yläpuolelle tuleva sulkakoriste vielä keskeneräisenä.



Samainen koriste valmiiksi lakattuna. Hieman haasteellinen kuvauskohde kaikkine heijastuksineen.






Uusi kahva ja kelakiinnike mitataan, työstetään ja sovitetaan (kelan kanssa) paikoilleen.


 Ja loppuun vielä Artun ottama "fiilistelykuva".


 Tämä oli mukava projekti jossa oppi taasen paljon uusia asioita - joitain oivaltamalla ja joitain kantapään kautta. Toivottavasti yksilöllisemmät vavat antavat Artulle mukavia kalastushetkiä...




torstai 2. heinäkuuta 2015

Poul Jorgensen, Salmon Flies, 1999






Käydessäni Syrjäsen Laurin perhonsidontakursseilla Tampereen Työväenopistolla syksyn ja talven 2002-2003 innostuin tavattomasti lohiperhoista. Laurilta tuli kyseltyä tunneilla ja hieman vapaa-ajallakin paljon sidontaan liittyvistä kysymyksistä. Hän suosittelikin silloin hankkimaan Poul Jorgensenin kirjan ja Laurin antaman vinkin perusteella löysinkin kirjan Tamperelaisen kirjakaupan alennusmyynnistä. Tavattoman onnekas sattuma…

Kirja on kovakantinen ja englanninkielinen. Se sisältää paljon selkeitä ja hienoja kuvia työvaiheista, tekniikoista, materiaaleista ja tietysti itse perhoista. Vaikkakin kirjan kieli on englanti, niin teksti on kohtuullisen helppoa ymmärtää ja kerronta on miellyttävän selkeää. Kirjassa käsitellään erityylisten lohiperhojen sidonta alusta loppuun selkein kuvin ja tekstein, jotta jokainen pääsisi mahdollisimman hyvin perille muuten niin vaikeista työvaiheista. Jokaiselle tyylille kuten levysiipiset-, karvasiipiset- low-water-, pinta-, putki-, speyperhot jne… kaikkiaan 11 kappaletta, on oma osionsa.


Kirja on yksi hienoimmista alaa käsittelevistä teoksista mitä olen nähnyt. Sitä on aina ilo selailla ja sen pariin on hyvä palata kun haluaa verestää tekniikoita ja reseptejä. Tämä on kirja isolla  K:lla, Kirja, joka ehdottomasti pitää omistaa tai ainakin lainata ja lukea, jos lohiperhot kiinnostavat ! 




Kirjan sisällysluettelo


Selkeästi ja havainnollisesti esitetyt työvaiheet




Omat kappaleet eri tyylilajeille


Runsaasti perhoreseptejä



Poul Jorgensen, 1926-2004










tiistai 30. kesäkuuta 2015

Lohiperhoja sadepäivien rattona





Muutamana tuulisena ja sateisena alkukesän päivänä innostuin selailemaan Lauri Syrjäsen ja Pertti Kanervan teosta Wanhat Suomalaiset Lohiperhot. Seurauksena oli, että kaivoin perhonsidontavälineet ja tarvittavat materiaalit esille. Syntyi vähän vanhaa, vähän muunneltua vanhaa ja hieman tuoreempaa lohiperhoainesta rasian täytteeksi. Tiedä vaikka loppukesästä Tenolle pääsisi… 


 Mahtava teos ja innoituksen lähde


 Kummeli, 1/0 koukku


 Green Higlander muunnos, sellaisena kuten Lauri Syrjänen kursseilla opetti (tosin pienempään koukkuun ja yksihaaraisena). 1/0 koukku





 Lemon Grey, kirjasta vanhan Hardyn ohjeen mukaan. Koukku 1/0 


Hieman Sarvijaakon muunnelmaa ehostettuna platinafasaanin siikasilla. Koukkuna #6 kolmihaara.

Metsästys ja Kalastus -lehden numerosta 6/2015 bongattuja perhoja. Ylemmässä käytetty häkiläruotien sijaan kumijalkoja... #6 kolmihaara


Muutama Sarvijaakon muunnelma. Loopin ja Mustadin alasilmäisiin kaksihaaraisiin sidottuna









maanantai 29. kesäkuuta 2015

Vanhojen vapojen koristelua






Muutama viikko sitten mietin miten voisin hieman piristää vanhoja vapojani. Sain idean selatessani nettiä ja nähdessäni jonkun tehneen polttamalla kuvioita vavan kädensijaan. No… polttamalla tehtyihin kuvioihin ei minulla työkaluja ole, joten päätin kokeilla kaivertamista. Ensimmäinen ongelma oli millä ja miten tekisin kuvan korkkikahvaan. Piirtäminen ei pyöreään kahvaan ole niitä helpoimpia juttuja ja taitokin on hieman niin ja näin. Edelleen netistä löysin neuvon missä tulostettiin kuva lasertulostimella ja asetettiin puupinnalle. Tämän jälkeen kuvaa lämmitettiin takapuolelta kuumalla tarkoitukseen tehdyllä kolvilla. Lämpö irrotti tulostetusta kuvasta mustetta puun pintaan ja tätä kuvaa sitten hyödynnettiin askartelussa. Kolvin sijasta käytin rouvan silitysrautaa ja silläkin homma onnistui. Saatuani siirrettyä kuvan kahvaan aloitin aikaavievän kaivertamisen askarteluveitsellä. Veitsen on oltava teräväkärkinen ja hyvin leikkaava sillä muuten veitsi rikkoo haurasta korkkia vääristä paikoista. Mahdollisimman virheetön ja sileä korkki soveltuu parhaiten tähän tarkoitukseen mutta harvemmin sellaista löytää kaupasta ostetuista vavoista.
Kun kuva oli leikattu ulos ( siis mustat ääriviivat ) siirryin tekemään täytemateriaalia. Hioin hiekkapaperilla männyn kaarnasta sopivaa purua ja sekoitin sitä vesiohenteiseen lakkaan. Sopivan paksuisen tahnan levitin sitten kuvion päälle ja painelin huolellisesti jokaiseen yksityiskohtaan ja nurkkaan. Tarkoituksenani oli että massa täyttää joka paikasta poisleikatun osion muodostaen tiiviin ja kestävän pinnan. Kuvio sai kuivua reilun vuorokauden jonka jälkeen asetin vavan sorvin kaltaiseen laitteeseen, jota käytän vavanrakennuksessa. Vapa pyörimään ja hiomapaperilla pinta puhtaaksi. Itse käytin vesihiomapaperia ( karkeudeltaan 600 ) karkeampi paperi rikkoo helposti korkkipinnan ja kuvion. Hetki hiomista - kuvio oli valmis ja näkyvillä.

Olen oikeastaan kovin tyytyväinen saatuun tulokseen näinkin huonoissa korkkimateriaaleissa. Kuva näkyy parhaiten kun kahva kastuu hieman ja kuvio tulee tummemmaksi. Seuraavassa hieman kuvia kokeilusta… 


Koekaniinina toimi haukivapani


Kuvion kaivertaminen käynnissä

Kaiverrus valmis

Männyn kaarnasta valmistettu puru

Puru sekoitettu vesiohenteiseen lakkaan ja hierottu kuvion sisään

Valmis kuva 

Kuva kokonaisuudessaan kun kahvaa on kierretty 



Seuraavassa projektissa sai jigivapa Marilynin koristeekseen. Huulien kohdalla on käytetty massaa, johon lisäsin hieman punaista värijauhetta.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Zebco saa uuden edustuksen...



... kaislikoissa suhistaan, että Zebco saa uuden agentin Suomeen. Vastuun tuotteiden suomen jakelusta ottaa lähiaikoina mies Merimaskusta eli Jani Ollikainen. Jani on pitkän linjan kalastusosaaja ja uuttera myyntimies, joka tuntee hyvin suomalaiset kalastuskauppiaat ja heidän asiakkaidensa tarpeet. Zebcon organisaatiota pohjoismaissa johdetaan naapurimaastamme Ruotsista käsin. Yhtiöllä on tarkoituksena luoda omaa mallistoa pohjoismaisiin tarpeisiin lähitulevaisuudessa. Facebookissa löytyykin jo sivusto Zebco Europe Nordic. Jos haluaa tutustua tarkemmin Zebcon tuotteisiin, niin heidän sivuiltaan voi käydä lataamassa mahtavan kokoisen katalogin bdf-muodossa.


sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Haukiperhoja 3





Selailin muutama päivä sitten kirjahyllystäni kirjaa nimeltä Pop Fleyes, joka käsittelee merikalastuksessa käytettäviä perhoja. Varsinaisesti perhot ovat suunnattu kauas lämpimimpiin vesiin mutta kirjan innoittamana tein muutaman haukiperhon suoraan koukkuun sidottuna. Perhot ovat mitä parhaimman kokoisia eli hieman yli 20cm mittaisia. Koukut ovat Varivaksen saltwater 2/0 ja alimmainen Higcarbon 4/0. Materiaalina käytin slinkyfibreä ja hieman kimalteita. Värimaailmassa pitäydyin melko varmanpäälle luonnon väreissä ja jokeriksi sidoin yhden hieman värikkäämmän ärsykeperhon. Kevät näyttää miten aikaansaannokseni toimivat…






lauantai 24. tammikuuta 2015

Haukiperhoja 2




On keskitalvi, lunta tuiskuttaa ja pakkanen paukkuu nurkissa… siis mitä parasta aikaa valmistautua kevään hauenkalastukseen. Tässä eräänä iltana tutkiskellessani perhorasioita ja niiden sisältöjä, huomasin isojen haukiperhojen määrän huvenneen aikojen saatossa. Edellisestä sidontatuokiosta kun on vierähtänyt aikaa ja muutaman innokkaan kaverin ostettua itselleen ottipelejä rasiastani, on aika tehdä asialle jotain.



Yleensä olen sitonut haukiperhoni suoraan koukkuun mutta nyt päätin poiketa vanhasta tottumuksesta ja tehdä seuraavat putkiperhoina. En ole koskaan erityisemmin pitänyt putkiperhoista yleisestottaen mutta nyt päätin olla ennakkoluuloton ja kokeilla asiaa. Päämateriaaleina käytin vanhoja tuttuja keinokuituja kuten slinkyfibre ja mirror image. Lisänä mausteeksi erilaisia kimalteita, holografisia kuituja ja pitkiä kukon sulkia.
Päät perhoille olen yleensä tehnyt epoksiliimalla mutta nyt kokeilin uv-liimaa. Uv-liima sopii hyvin päiden tekemiseen ja käyttämäni Loon Outdoorsin pullosta on helppoa annostella tarvittava määrä kätevän nokan ansiosta. Silmät ovat valmiita kaupasta saatavia tarrapohjaisia silmiä. Pään tekeminen sekä silmien kiinnittäminen on helpointa tehdä useassa eri vaiheessa, ettei liima valu toispuoleiseksi ennen lampun alle viemistä. Osaan perhoista tein raidat vedenkestävillä tusseilla lisätäkseni kontrastia. Kokemukseni mukaan hauet pitävät raidallisista vieheistä...



Alun empimisen ja negatiivisen suhtautumisen jälkeen homma alkoi sujua ja aloin pääsemään jyvälle putkeen sitomisen kanssa. Perhoon saa hyvän muodon ja hahmon – tarvittaessa isonkin. Putkiperhoon voi myös vaihtaa erilaisia koukkuja tarpeen ja tilanteen mukaan mikä tekee perhoista monikäyttöisempiä. Koukun osuessa kiviin vaihto terävämpään uuteen on helppoa ja perholla voi jatkaa pyyntiä.
Nämä nyt tekemäni perhot eivät ole tarkoituksellisesti mitään eläväisiä vaan lähinnä perhomaailman haukijerkkejä eli uintilevyttömiä vaappuja. Liike annetaan perholle vapaa ja siimaa nykimällä ja välillä pysäyttämällä uittaminen hetkeksi. Ovat ainakin tähän asti toimineet hyvin ja kestävät hauen pureskelua huomattavasti paremmin kuin eläväisemmät luonnon karvoista ( esim supi ) tai sulista ( esim marabou ) tehdyt perhot.

Odotan innolla taas vesien aukeamista ja hauen pyyntiä matalista rantavesistä kevätauringon lämmittäessä mukavasti kaloja ja kalastajaa…







11.2
Päivitetäämpä muutama väri lisää...